Kiinalaisen lääketieteen hoitaja käyttää työssään erilaisia metodeja määrittääkseen asiakkaan kokonaistilanteen. Näiden määritelmien pohjalta hoitaja tekee kiinalaisen lääketieteen diagnoosin, joihin akupunktio, muu hoito, sekä elämäntapa- ja ravinto-ohjeet perustuvat.
HUOM! Kiinalaisen lääketieteen diagnoosit eivät ole sama asia, kuin länsimaisen lääketieteen diagnoosit, joiden määrittäminen kuuluu lääkärille.
Diagnostiikkamme pohjautuu kiinalaisen lääketieteen teoreettiseen viitekehykseen. Diagnoosi meidän näkökulmastamme ei tarkoita sairautta, vaan kuvastaa joukkoa erilaisia oireita ja ilmentymiä kehon ja mielen tasolla.
Merkittävimpiä diagnostiikan osa-alueita voidaan ajatella olevan kolme: katsominen, haastattelu, sekä pulssin kuuntelu / palpaatio. Toki kaikki asiakkaasta eri aistein havaittava tieto on arvokasta hoitajalle. Katsomisen alle menevät kehon, kasvojen ja kielen tarkastelu, joista erityisiksi ja laajemmiksi aihealueiksi ovat nousseet kasvo- ja kielidiagnostiikka.
Osa diagnostiikan metodeista voi vaikuttaa ensilukemalta eksoottisilta, mutta on hyvä muistaa, että länsimaisessakin lääketieteessä tiedetään, että kehon pinnalliset osat heijastelevat myös kehon sisäistä tilaa. Esimerkiksi raudanpuutos voi aiheuttaa kasvojen kalpeutta sekä hiuksien ja kynsien haurastumista, kun taas hoitamaton ja pidemmälle edennyt diabetes voi ilmetä jalkojen kudosten ongelmina ja haavaumina.
Diagnostiikan eri osa-alueita on tarkoitus käyttää yhtenä kokonaisuutena, ja jonkin osa-alueen puutteellinen tuntemus saattaa johtaa väärään diagnoosiin ja tätä kautta vääränlaiseen hoitoon.
Diagnostiikassa hyödynnetään samanaikaisesti useaa eri teoriaa, jotka täydentävät ja paikkaavat toisiansa. Vain perusteellisen koulutuksen saanut kiinalaisen lääketieteen harjoittaja on tieto-taidoiltaan pätevä määrittämään luotettavan diagnoosin. Itseään ja tuttaviaan ei siis kannata omin päin lähteä diagnosoimaan internetistä ja kirjoista löytyvän tiedon perusteella.
